Museokorttelin historiaa
Amurin museokortteliin kuuluu viisi alkuperäisillä paikoilla olevaa asuinrakennusta sekä neljä piharakennusta. Asuinrakennuksiin on sisustettu asuntoja, jotka ajoittuvat vuosien 1882 ja 1973 välille. Museoalueelta löytyvät myös yleinen sauna, leipomo, suutarinverstas, osuuskauppa sekä paperi- ja lyhyttavarakauppa.
Vanha Amuri
Voimakas teollistuminen toi Tampereelle uusia asukkaita 1800-luvulla ja kaupunki tarvitsi tonttimaata väestön asuttamiseen. Tamperelaisten mielestä uusi kaupunginosa sijaitsi kaukana kaupungin keskustasta, ja sitä alettiin vertauskuvallisesti kutsumaan Amurinmaaksi. Lopulta nimi vakiintui Amuriksi.
Erikoispiirteenä Amurin taloissa oli yhteiskeittiö, joka kulki läpi talon poikkisuuntaan, ja sen kummallakin sivulla oli kaksi huonetta. Keittiökuntaan kuului neljä perhettä alivuokralaisineen. Talonomistajalla oli tavallisesti käytössään kaksi tai kolme kamaria ja oma keittiö. Ulkorakennuksessa oli käymälät “huusit” ylösvievien rappusten päässä yhdessä tai kahdessa rivissä. Monessa ulkorakennuksessa oli myös hevostalli. Yleisiä saunoja oli useita.
Kaikki tarpeellinen löytyi alueen kauppiailta ja kaupungilla käytiin vain erityisillä asioilla.
Ulkomuseo Tampereelle
Hämeen Museoseuran piirissä heräsi 1950-luvulla ajatus, että Tampereelle pitäisi saada ulkomuseo. Amuriin laadittiin uusi asemakaava vuonna 1965, ja siihen kaupunki varasi yhden korttelin museotarkoitukseen. Museon suunnittelun johtavana ajatuksena oli kuvata Amurin väestön asumista ja elämänmenoa Amurin kaupunginosan perustamisesta 1970-luvulle. Asuntojen tuli näyttää siltä kuin asukkaat olisivat poistuneet niistä vain hetkeksi. Jokaiseen museon asuntoon luotiin asukkaat, jotka ovat yleiskuvia Amurin väestöstä.
Rakennusten museoksi saattamisessa oli pääperiaatteena niin vähäinen kunnostus kuin mahdollista ja entisajan kirvesmiehen-, maalarin- ja muurarintaidot omaavien rakentajien käyttö.